Täällä sitä nyt ollaan. Uudessa kodissa. Arki on lähtenyt käyntiin ja tuonut tullessaan kaikille meille jotain uutta. Isoveli aloitti eskarin uudessa päiväkodissa, Pikkuveli ja Pikkusisko aloittivat päivähoidon, mies aloitti työnsä uudessa toimistossa ja minä uudessa työpaikassa. Elämä on kyllä erilaista. Isoveljellä on uusia kavereita lähellä, mikä on aivan mahtavaa. Hän viettää (tai haluaisi viettää) kaiken mahdollisen ajan kavereiden kanssa, mikä hieman aiheuttaa keskustelua täällä kotona. Synttärikahvitkin joimme ilman päivänsankaria, kun hän meni mieluummin kaverille 🙂 Pikkuveljen ja Pikkusiskon hoitopäivät alkoivat hyvin, mutta saivat sitten odotetun käänteen. Tyttö huutaa joka aamu ja on takertuvainen iltaisin sekä öisin. Pikkuveli ikävöi myös kovasti.

image

Uuteen kotiin tottuminen sujuu vaihtelevasti. Isoveli on tyytyväinen, Pikkusisko ei vielä ymmärrä, aikuiset eivät ehdi ajatella, mutta tuo keskimmäinen lapsi potee koti-ikävää. Päivittäin hän kertoo haluavansa takaisin vanhaan kotiin. Uusi koti on kuulemma ihan tyhmä ja takaisin pitäisi mennä.

image

Muuttoon liittyi paljon myönteisiä ja kielteisiä asioita. Niitä ikäviä puolia ei hirveästi halua miettiä, joten tässä muutama mukava asia: Isoveljellä on tosiaan niitä kavereita naapurustossa, isovanhemmat ovat lähellä, uusi työpaikkani tuntuu kivalta, työelämään on mukava palata, Isoveli on iloinen uusista harrastuksistaan, eskari tuntuu loistopaikalta, kylppäriremppa on alkanut ja saimme tavarat mahtumaan uuteen kotiin (ainakin melkein).

image

Ikävöimme ystäviä ja kavereita. Vanhan kodin tuttuutta. Suurta pihaa ja kotikylää.

IMG_0629

Se hieman harmittaa, että vanhan kodin hyvästeleminen jäi tekemättä. Ensin oli kiire pakkaamisen kanssa. Muuttopäivän aatto oli mahdotonta paniikkipakkaamista ja muuttopäivä kaikinpuolin kiireinen. Kiitos siskoni, lapset hyvästelivät jokaisen huoneen ja vilkuttivat talolle. Se oli hyvä se. Sitten tuli muuttoauto ja mahdoton muuttomiesten pikalastaus. Yhtäkkiä olimme siellä miehen kanssa tyhjässä talossa. Olisi ollut periaatteessa loistava hyvästelemisen mahdollisuus, mutta… Pikkusisko oli aivan yliväsynyt, koska häntä oli pakkovalvotettu automatkaa varten. Muuttomiesten aikataulu oli myös niin tiukka, että tuli todella kiire ehtiä heidän peräänsä auttamaan auton purkamisessa. Valokuvasin tyhjiä huoneita, tietämättä miksi. Yritin pysähtyä ajattelemaan, mutta paarmat kiusasivat tyttöä autossa ja oli pakko mennä. Ehkä joskus käymme siellä. Tai sitten katselemme kuvia. Muistoja jäi paljon ja tuntuu omituiselta, että meidän kodissamme asuu nyt uusi perhe. Oikein mukava perhe, onneksi.

Oliko tämä muutos elämäni suurin virhe vai paras päätös? Se jää nähtäväksi.

*******************************************************

Tämä blogin kirjoittaminen saattaa nyt loppua. En ole vielä saavuttanut täällä sellaista olotilaa, että olisi jotain jaettavaa. Eikä nyt oikein ole aikaakaan. Työ ja lapset vievät sen kyllä niin tehokkaasti loppuun 🙂

Kiitos kaikille lukijoille ja kommenttien kirjoittajille!

Lämmintä syksyä kaikille 🙂

cropped-kuvat_26_07_2011-2681.jpg

 

Mainokset